ALKOHOLISTI EI OLE VASTUUSSA SAIRASTUMISESTAAN, MUTTA HÄN ON EHDOTTOMASTI VASTUUSSA TOIPUMISESTAAN.

Alkoholismi on sairaus. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tietyillä henkilöillä on jonkinlainen ennakkotaipumus sairastua alkoholismiin. Kaikista ihmisistä, jotka käyttävät alkoholia n. 10%:sta tulee alkoholisteja, eli heidät kohtaa sairaus, jota kutsutaan alkoholismiksi.

Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosialiseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen vähäisimmästäkin määrästä keskushermostoon vaikuttavaa päidettä.

Alkoholismia on esiintynyt jo vuosisatojen ajan, mutta mitä alkoholismi on, siitä keskustellaan yhä edelleen tänä päivänä. Perinteisesti alkoholismia on pidetty luonteen heikkoutena, psyykkisenä häiriönä, moraalittomuutena jne. Jopa Jumalan säätämäksi rangaistukseksi on alkoholismi määritelty pitkälle 1800-luvulle saakka. (vrt. mielisairaudet). WHO määritteli alkoholismin vuonna 1952 siten, että alkoholistit ovat kohtuuttomia juojia, joiden riippuvuus alkoholista on saavuttanut sellaisen asteen, että siinä ilmenee huomattavia sielullisia häiriötiloja tai ristiriitoja ruumiillisen ja sielullisen terveyden, ihmissuhteiden sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan alueella.
Minnesota-Hoidossa alkoholismi on (ICD10) luokituksen mukainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan Lääkäriliitto: Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös AA on perustamisestaan (1935) alkaen lähtenyt siitä ajatuksesta, että alkoholismi on sairaus. Se ei myöskään ole oire jostakin muusta häiriöstä.

National Council on Alcoholism and Drug Dependence ja America Society of Medicine antoi 23-miehiselle eri tieteenalojen harjoittajista koostuneelle komitealle tehtävän määritellä alkoholismi.
Tulos julkaistiin arvossa pidetyn lääketieteellisen aikakauslehden elokuun numerossa vuonna 1992 erikoisraportissa, jonka allekirjoittajina olivat Robert K. Morse ja Daniel K. Flavin. Määritelmä kuuluu näin: ”Alkoholismi on primäärinen, krooninen sairaus jonka kehitykseen ja oireisiin vaikuttavat geneettiset, psykososiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Sairaus etenee usein asteittain ja johtaa kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen”. Amerikkalainen alkoholilääkäri, tri Jellinek on määritellyt alkoholismin yksinkertaisesti ja selkeästi: Alkoholin käyttö (juominen) on alkoholistista silloin, kun se haittaa jonkun toisen ihmisen (läheisen/työtoverin) elämää.

Kemiallinen riippuvuus.  Alkoholi on mieleen ja tunteisiin vaikuttava kemiallinen aine. Koska yhteiskunnassamme vallitsee yhä etenevässä määrin lääkekulttuuri, siksi termi alkoholismi ei riitä kertomaan koko totuutta. Alkoholista riippuvaiset ihmiset ulottavat päihderiippuvuuttaan yhä enemmän myös lääkkeisiin, joilla on täysin samanlainen mieleen ja tunteisiin vaikuttava vaikutus.

Tämä johtaa sekakäyttöön, joka koko ajan yleistyy. Juuri siksi emme puhu vain alkoholismista vaan päihderiippuvuudesta, joka tarvitsee ehdottomasti hoitoa. Mieleen ja tunteisiin vaikuttava lääkitys, alkoholistille eli päihderiippuvaiselle, on suoraan verrannollinen alkoholiin.

PÄIHDERIIPPUVAISELLE (esim. alkoholisti) YKSIKIN MILLIGRAMMA KESKUSHERMOSTOON VAIKUTTAVAA LÄÄKETTÄ esim. DIAPAM, OXEPAM, TEMESTA, RISOLID, TENOX ON PÄIHDETTÄ JA JOHTAA VÄISTÄMÄTTÄ PERUSPÄIHTEESEEN. (esim. alkoholiin)

Toipumisen ainoa vaihtoehto on täysin päihteetön elämäntapa, päihdettä ei voi vaihtaa toiseen.

Lainattu sivuilta www.minnesota-hoito.fi