Täällä kirjoittaa noin 50-kymppinen naisimmeinen, jolla on takana pitkä jaksa sairaallista juomista ja nyt viimeiset viisi ja puoli vuotta raitista elämää.

Minun ongelmani alkoivat jo varmaan lapsuudesta. Satuin syntymään alkoholisti isän tytöksi. Jo nuorena päätin, että minä et sitten nai juovaa miestä. Ja, että heti kun vaan pystyn niin lähden pois kotoa ja menen naimisiin ja perustan perheen. Siis tarkoituksella en miestäni valinnut, vaan valitsiko hän sitten minut. Mutta juovan sain ja oma juominen kehittyi siinä sivussa. Olen aina ollut hyvin vahva ja päättäväinen ihminen. Se on kuitenkin ollut pahinta mitä minulle on tapahtunut. Vasta aikuisiässä olen ymmärtänyt, että saan olla heikko ja aina ei tarvi ymmärtää toista tai toisen sairauttakaan. Minun ei tarvitse kantaa huonoa omaa tuntoa siitä, että miestäni janottaa. Kun hän juo joka tapauksessa.

Menin siis nuorena naimisiin ja sain pian kaksi ihanaa poikaa. He olivat parasta siitä avioliitosta.
Erosimme kymmenen vuoden jälkeen, viimeiset neljä vuotta olivat yhtä tappelua ja kumpikin kidutti toistaan.

Olin viisi vuotta yksin kunnes löysin ystäväpalvelun kautta uuden miehen. Nytkin päätin valita tarkkaan, että en taas löydä samanlaista. Puolen vuoden seurustelun jälkeen totuus tuli esille. Juoppo jälleen. Mutta nyt olin jo päättänyt, että tämän minä osaan jo raitistaa. Olihan minulla takana niin monta vuotta kokemuksia aiheesta. Lähes viisitoista vuotta meni koulutuksessa ja lopputulos oli paheva alkoholismi.

Oma juominen siinä sivussa paheni. Lopulta en enää "kokenut humaltuvani". Tunsin vain ekan ryypyn lämmön ja sitten lopulta meni taju. Morkkikset pahenivat ja lopulta ne ajoivat siihen pisteeseen, että pelkäsin tekeväni itselleni jotain jos en älyä lopettaa. Sain raittiuden syksyllä 2004. Ja se on kestänyt.

Olen käynyt ryhmissäkin satunnaisesti, mutta melkoisen yksin olen ollut tämän kanssa.

Erosin viime kesän lopulla.

Nyt sitten kokeilen jottako kolmas kerta toden sanoo. Taas on uusi mies, joka juo ja juo näitä kahta ehkä enemmänkin.
Uutta on kuitenkin se, että nyt olen tiennyt tämän ongelman heti suhteen alusta alkaen. Olen vapaaehtoisesti lähtenyt suhteeseen ja en yritä muuttaa toista. Hän saa elää omaa elämäänsä, tehdä ehkä omat virheensä ja myös kantaa vastuun niistä. Olen nyt huomattavasti heikompi ja kuitenkin uskallan puhua suoraan niistä asioista mistä olisi ollut tarve puhua paljon aikaisemminkin.

Tärkeintä minun elämässäni on elää raittiina päivän kerrallaan ja nauttia siitä.

Wilma

alkoholistisesti ei "päätetä" juoda. Jos kerran on alkoholisti niin juo alkoholistisesti eikä siinä mitkään päätökset tai puheet auta.
Alkoholistihan aina ajattelee juoda fiksusti kun taas ei alkoholisti päättää juoda päänsä täyteen.