|
1
|
Minä, päihderiippuvainen / Oma tarinani / Vs: "urani" tähän saakka
|
: Syyskuu 06, 2010, 19:57:57
|
|
Aloittaja LouReed | Uusin viesti kirjoittanut LouReed
|
Moi taasen. 5 kk kesti raittius. Sitten koko kesän epämääräistä pipo vinossa sähläämistä ja täys vauhtisokeus päällä. Ystäväni, jopa bestikseni, lähti Minnesotaan ja minä yksityiselle päihdeterapeutille ja AA palavereihin. Nyt on taas kova yritys päällä. 2 vko selvyyttä takana. Onneks jaksaa yrittää, luovuttamista en tälle taudille edes harkitse. Retkahduksen jälkeen tää kesä oli yks synkimmistä. Niin se vaan näemmä on että sitä käy aina pohjalla kun ratkee. Onneks elämässä on nyt raitis ja ihana valopilkku. Uusi naisystävä joka on kuin enkeli. Olemme seurustelleet vajaan vuoden. 12 askelta. Jotenkin se kolahti kun terapeutti sano että kelaa se eka askel juurta jaksain. Kiva olla selvinpäin vaikka onhan tää alku aina hieman ahdistavaa ja hermostuttavaa.
|
|
|
2
|
Minä, päihderiippuvainen / Päihderiippuvuus / Vs: HYÖDYLLISIN PSYKOLOGINEN TIETO
|
: Syyskuu 06, 2010, 16:50:58
|
|
Aloittaja gtjk | Uusin viesti kirjoittanut V.A.T
|
Aika useista jutuista tulee mieleen kummallisuus, miksi niin monet hakevat apua ohjelmasta, jota vastustavat? 
Joku tietysti taas vastaa, ettei vastusta kuin "ohjelman hengellistä puolta".
Totuus on kuitenkin, että AA-toipumisohjelma on 100%:sti hengellinen. 
|
|
|
4
|
Minä, päihderiippuvainen / Päihderiippuvuus / Vs: HYÖDYLLISIN PSYKOLOGINEN TIETO
|
: Syyskuu 05, 2010, 12:27:36
|
|
Aloittaja gtjk | Uusin viesti kirjoittanut Scorpio
|
|
Usko Häneen on uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on ainoa elävä Jumala. Muut todellakin ikävä kyllä ovat satuhahmoja.
...
Monet luulevat, että allah ym keksityt jumalat ovat sama kuin Raamatun Jumala. Niin ei todellakaan ole.
Tämän kokonaisuuden hahmottaminen on mahdollista vain hänelle, joka tunnustautuu Jeesuksen seuraajaksi. Tätä ei ulkoapäin pysty ymmärtämään. En minäkään ymmärtänyt.
No, nyt olemme jälleen asian ytimessä. Kuten elokuvan Bernadetten laulu (The Song of Bernadette, 1943) alussa todetaan:
For those who believe in God, no explanation is necessary. For those who do not believe in God, no explanation is possible.
Kun käsityksemme totuudesta ovat niin erilaiset, missä puitteissa meidän on mahdollista keskustella uskonnosta ja uskon asioista? Saati sitten siitä, missä määrin uskonnollisia elementtejä tulisi käyttää alkoholismin hoidossa.
|
|
|
8
|
Minä, päihderiippuvainen / Päihderiippuvuus / Vs: HYÖDYLLISIN PSYKOLOGINEN TIETO
|
: Syyskuu 04, 2010, 08:58:22
|
|
Aloittaja gtjk | Uusin viesti kirjoittanut V.A.T
|
Toki kysymyksiä tulee ja pitääkin esittää.
Sellainen kuuluu jokaisen etsikkoaikaan.
Uskonnollisia ihmisiä on monenlaisia, ei heitäkään pidä tunkea yhteen muottiin.
"Stone Cold" eli kylmät uskovaiset eivät edusta hengellisyyttä, vaan korkeintaan omaa puhdasoppineisuuttaan.
He eivät anna tilaa ajatuksille, jotka poikkeavat heidän oppimistaan uskonkappaleista.
Heille on tärkeämpää todistaa oikeassaolemistaan, kuin elää hengellistäelämää tasapainossa ympäristönsä kanssa.
Tällaiset kylmä uskovaiset eivät toimi armon välikappaleina.
Minulla itselläni on elämässäni rakastava Jumala, uskoni ei perustu pelkoon, eikä pelotteluun, vaan nimenomaan rakkauteen.
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaiain uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
AAmen. 
|
|
|
9
|
Minä, päihderiippuvainen / Päihderiippuvuus / Vs: HYÖDYLLISIN PSYKOLOGINEN TIETO
|
: Syyskuu 03, 2010, 21:50:26
|
|
Aloittaja gtjk | Uusin viesti kirjoittanut ihminen
|
Kuka on eniten muuttanut maailmaa?
Jeesus nasaretilainen, joka sanoi itsestään: minä olen tie, totuus ja elämä. Usko Häneen on uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on ainoa elävä Jumala. Muut todellakin ikävä kyllä ovat satuhahmoja. Tosin on olemassa toinenkin "yliluonnollinen" voima, joka sekin on elävä persoona. Hän on paholainen eli antikristus, Jumalan vastavoima. Todellisuudessa hän onkin "ali" - luonnollinen, mutta kylläkin ihmisen omiin henkisiin ja hengellisiin voimin nähden "yli" - luonnollinen.
Vakavaa tässä yhteydessä on se, että erikseen määrittelemätön AA-laisen korkein voima eli jumala kovin usein todellisuudessa on antikristus.
Lohduttavaa uskovan ihmisen kannalta on se, että toimiessaan raamatullisesti "Jeesuksen nimessä" hänen voimansa voittaa paholaisen voiman.
Monet luulevat, että allah ym keksityt jumalat ovat sama kuin Raamatun Jumala. Niin ei todellakaan ole.
Tämän kokonaisuuden hahmottaminen on mahdollista vain hänelle, joka tunnustautuu Jeesuksen seuraajaksi. Tätä ei ulkoapäin pysty ymmärtämään. En minäkään ymmärtänyt.
|
|
|
10
|
Minä, päihderiippuvainen / Päihderiippuvuus / Vs: HYÖDYLLISIN PSYKOLOGINEN TIETO
|
: Syyskuu 03, 2010, 15:12:41
|
|
Aloittaja gtjk | Uusin viesti kirjoittanut Scorpio
|
Mitä tulee henkilökohtaisiin uskonasioihin, taisin aiemmin mainita että minulla ei ole mitään kenenkään henkilökohtaisia uskomuksia vastaan... Sen sijaan vedän rajan siihen, jos joku näiden uskontojen edustajista esittää, että juuri hänen uskontonsa opettama maailmankuva ja Jumala(t) ovat ainoita oikeita Jumalia, ja muiden uskontojen Jumalat pelkkiä satuhahmoja ja koko maailmankuva valhetta.
Ai niin että uskoa saa niin paljon kun haluaa, kunhan ei usko olevansa oikeassa?  Tämähän on yleinen tapa ajatella itseään hyvin suvaitsevina pitävien keskuudessa. Samoja ihmisiä ei häiritse lainkaan että heidän omaa uskontoaan, kehitysteoriaa, tyrkytetään kaikille absoluuttisena totuutena aina koulun biologian tunneilta lähtien. Puhumattakaan tiedotusvälineistä.
Tässä törmäämme juuri erilaisiin käsityksiin totuudesta ja siitä, miten sitä voidaan lähestyä. Itse olen sitä mieltä, että tieteellisellä menetelmällä, jossa uudet ajatukset esitetään ensin hypoteesina, sitten teoriana ja tämän jälkeen tarkastellaan kriittisesti löytyykö niille todisteita (myös se, mikä voidaan katsoa luotettavaksi todisteeksi on tarkoin määritelty). Teorioita haastetaan, niiden perustuksia vastaan esitetään kritiikkiä ja vasta ne teoriat, jotka ajan saatossa kestävät tämän kritiikin ja saavat tutkimusten kautta todisteellista tukea osakseen, muuttuvat yleisesti hyväksytyksi käsityksiksi. Tieteeseen kuuluu lähtemättömänä osana myös avoimuus, kaikki mentelmät aina tiedonkeruusta ja taustaoletuksista lähtien on oltava julkista, muiden arvioitavissa olevaa. Arkielämän tasolla tätä samaa voi soveltaa - toki kevyemmässä muodossa - harjoittamalla kriittistä ja rationaalista ajattelua.
Sitten on erilaisia käsityksiä totuudesta, jotka pohjautuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin, tuhansia vuosia vanhoihin teksteihin ja yliluonnollisten olentojen olemassaoloon. Joku on esimerkiksi kokenut hengellisen kokemuksen ja on ehdottoman vakuuttunut tämän johdosta että Kristillinen Jumala on olemassa, ja että kaikki mitä eräässä kirjassa sanotaan, on Jumalan sanaa ja siten totta. Tieteellisesti arvioiden psykologian alan tutkijat selittäisivät tuon hengellisen kokemuksen varmasti psykologisin käsittein, eivätkä siten pitäisi sitä todisteena yhtään mistään muusta kuin ihmisen aivojen monimuotoisesta toiminnasta ja ihmisen taipumuksesta omaksua erilaisia uskomuksia. Henkisen heräämisen kokenut ihminen voi kuitenkin omaksua pian vailla mitään kritiikkiä luomiskertomuksen, tai tätä nykyä älykkään suunnittelun teorian, hyökäten tieteellistä kehitysoppia vastaan, rinnastaen nämä molemmat vaihtoehtoisiksi teorioiksi. Samoin hän vailla kritiikkiä hyväksyy todisteeksi uskonnolliset tekstit, jotka ovat täynnä anekdootteja tapahtumista, joiden kerrotaan olevan selvä ja kiistaton todiste Jumalan olemassaolosta ja todellisesta vaikutusvallasta maan päällä. Näiden tarinoiden alkuperää ja luotettavuutta ei ole tarpeen kyseenalaistaa, samoin vaihtoehtoisia selityksiä ei tule miettiä lainkaan. Nämä kaikki ovat itsessään kiistattomia todisteita, joiden perusteella voi muodostaa käsityksensä totuudesta. Tosiasiassa luomisoppi ei ole mikään teoria, vaan tuhansia vuosia vanha kertomus jota ei samaan tapaan ole uudistettu, jatkuvasti haastettu ja korjattu kuin kehitysoppia. Siten luomisopin ja kehitysopin rinnastaminen tasavertaisiksi kilpaileviksi teorioiksi ja kehitysopin nimeäminen uskonnoksi on lähinnä huono vitsi.
En minä näe mitään syytä olla suvaitsevainen, jos joku esittää näkemyksiään maailman luomisesta ilman mitään järkeenkäypiä ja testattavia todisteita perustuen ainoastaan useita tuhansia vuosia vanhoihin kirjoituksiin ja henkilökohtaiseen vakaumukseen siitä, että on olemassa Jumala ja jonkin uskonnon opinkappaleet ovat siten oikeassa edustaen korkeinta totuutta. Varsinkaan jos nämä opit vielä vahingoittavat muita ihmisiä tai asettavat heitä eriarvoiseen asemaan.
Tässä yksi esimerkki siitä, millaista vuoropuhelua syntyy, kun kehitysoppiin ja luomisoppiin uskovat ihmiset keskustelevat (koko haastattelu jaettu seitsemään osaan, josta linkki osoittaa ensimmäiseen). Olen havaitsevani samantyyppisiä elementtejä myös tässä ketjussa.
Richard Dawkins Interviews Creationist Wendy Wright (Part 1/7)
http://www.youtube.com/watch?v=YFjoEgYOgRo
Kehitysteoria sotii minun järkeäni vastaan. Otetaan vaikka elämän perusosa, elävä solu. Siinä on monta komponenttia täydellisessä yhteistoiminnassa. Jos siitä otetaan yksikin osa pois, se ei toimi lainkaan. Miten sellainen voi kehittyä vähän kerrallaan, ilman suunnittelua? Eihän sillä ole mitään virkaa, ennen kuin täysin valmiina. Sitten on esimerkiksi maailmankaikkeuden syntyminen tyhjästä, eikö se ole melkoista taikauskoa?
En ole perehtynyt kehitysoppiin kovinkaan tarkasti solutasolla, joten en osaa vastata tuohon suorilta käsin. En myöskään osaa kertoa miten solu on kehittynyt juuri sellaiseksi kuin se on, enkä tiedä tarkkaan mikä on nykyinen vallitseva tieteellinen käsitys. Sen osaan kuitenkin kertoa, että utelias ja avoimin mielin suoritettu ympäröivän maailmankaikkeuden tutkiminen, sen syntymisen pohtiminen, eri luonnon- ja avaruuden ilmiöiden havainnointi ja tutkinta kuin myös pienimpien hiukkasten ja elävien organismien toiminnan selvittäminen on paitsi ihmiskunnalle hyvin hyödyllistä - jollei jopa elintärkeää - myös hyvin kiinnostavaa ja maailmankuvaa avartavaa. On epävarmaa, tulemmeko koskaan ymmärtämään todellisuutta täydellisesti, mutta uteliaasti ja ennakkoluulottomasti tutkimalla pääsemme koko ajan lähemmäksi.
Esimerkkinä mainitsemasi kehitysoppi, sen katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1859 Darwinin julkaistessa teoksensa Lajien synty. Siitä lähtien teoriaa on haastettu, sille on etsitty todisteita puolesta ja vastaan. Matkan aikana se on muuttunut, mutta perusajatus on kestänyt ajan haasteen ja pysynyt samana. Voimme tietysti hylätä kaiken viimeisen 150 vuoden aikana tehdyn tutkimustyön ja massiivisen evoluutiota puoltavan todistusaineiston vedoten joihinkin vielä selittämättömiin yksityiskohtiin ja ottaa tilalle jonkin paljon vanhemman, täysin testaamattoman kertomuksen siitä, miten Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja kaikki elävät oliot. Kehitysoppi voidaan kyllä hylätä muutaman selittämättömän asian ja näistä johtuvien - ainakin näennäisten epäloogisuuksien - vuoksi ja ottaa tilalle kertomukset, jotka eivät kestä alkuunkaan yhtä kriittistä tarkastelua. Jokaista kehitysopissa olevaa epäloogisuutta vastaa luultavasti kaksin-viisinkertainen määrä huomattavasti pahempia epäloogisuuksia luomisopissa. Kumpaan luottamista sanoisit taikauskoisuudeksi?
Maailmankaikkeuden syntyyn liittyen tuli muuten juuri tänään mielenkiintoinen uutinen:
http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2010/09/stephen_hawking_jumalalla_ei_ole_sijaa_maailman_synnyssa_1950232.html?origin=rss
|
|
|
Raittius.net
